Punkit ja muut koiran ulkoloiset

Punkit ovat hyvin yleisiä koiran ulkoloisia. Ne levittävät virus-, bakteeri- tai alkueläinsairauksia, esimerkiksi borrelioosia, anaplasmoosia ja puutiaisaivotulehdusta (TBE). Tavallisimpia koirien punkkilajeja ovat puutiainen, ruskea koiranpunkki ja Dermacentor-puutiainen. Suomessa esiintyvien Ixodes-puutiaisten levinneisyysalue kattaa lähes koko Suomen aina Rovaniemen korkeudelle saakka. Kaikkein parhaiten punkit viihtyvät kosteissa olosuhteissa kuten heinikoissa ja aluskasvillisuuden joukossa lähellä maanpintaa.

Eri punkkilajit Suomessa

Hämähäkkieläimiin kuuluvia puutiaisia eli tutummin punkkeja on maailmanlaajuisesti kymmeniä tuhansia eri lajeja, joista vain osa on ihmisille ja eläimille vaarallisia. Punkit voivat levittää koiraan virus-, bakteeri- tai alkueläinsairauksia. Lue lisää punkkien levittämistä taudeista täältä.

Suomessa parhaiten tunnetaan Ixodes-suvun puutiaiset, Ixodes ricinus ja taigapunkki Ixodes persulcatus. Puutiaisten levinneisyysalue kattaa lähes koko Suomen aina Rovaniemen korkeudelle saakka. Tosin, mitä pohjoisemmaksi mennään, punkkiriski pienenee huomattavasti.  Myös ruskeaa koiranpunkkia (Rhipicephalus sanguineus) esiintyy paikallisesti Suomessa. Euroopassa puutiaislajien kirjo on Suomea suurempi. Ixodes-puutiaisen lisäksi Euroopassa esiintyy yleisesti muun muassa ruskeaa koiranpunkkia ja Dermacentor-puutiaisia.

Ixodes ricinus eli ns. tavallinen punkki

Puutiaisia esiintyy erityisesti lounaissaaristossa ja rannikkoseuduilla sekä Kaakkois-Suomessa, mutta levinneisyysalue on laajentunut jo Etelä-Lappiin asti. Punkki viihtyy kosteissa olosuhteissa, heinikoissa ja aluskasvillisuuden suojissa lähellä maanpintaa yli +5 ºC lämpötilassa. Punkit odottavat paikoillaan heinänkorsissa ohikulkevaa eläintä, lintua tai ihmistä, joihin kiinnittyvät ja imevät verta kehittyäkseen ja lisääntyäkseen. Puutiaisten esiintyvyys voi vaihdella huomattavasti pienelläkin alueella mikroilmaston vuoksi.

Puutiaisen elämänkiertoon kuuluu kolme kehitysvaihetta, jotka kaikki tarvitsevat veriaterian kehittyäkseen seuraavaan muotoon tai naaraan kohdalla lisääntyäkseen. Aikuinen naaras pudottautuu isäntäeläimestä noin viikon kestävän veriateriansa jälkeen ja munii 2000 munaa maaperän karikekerrokseen. Munista kuoriutuu noin kahdeksassa viikossa toukkia, joista kehittyy edelleen nymfejä ja nymfeistä aikuisia puutiaisia. Eri muodot eroavat toisistaan lähinnä kokonsa perusteella: toukat ovat alle 1 mm kokoisia, nymfit noin 1 mm ja aikuiset noin 3 mm:n kokoisia. Toukat ja nymfit imevät verta tyypillisesti pikkunisäkkäistä ja ateriointi kestää muutaman päivän. Aikuiset puutiaiset aterioivat isommissa eläimissä noin viikon ajan. Puutiaisen elämänkierto munasta aikuiseksi kestää tyypillisesti kolme vuotta Suomen olosuhteissa. Punkki voi levittää sairauksia ihmisten lisäksi myös koiriin.

Ixodes persulcatus eli taigapunkki

Taigapunkki muistuttaa hyvin paljon tavallista punkkia niin ulkonäöltään kuin elämänkierroltaan. Molemmat lajit viihtyvät samoilla alueilla ja niille kelpaavat samat isännät veriateriaksi. Taigapunkki voi levittää samoja sairauksia kuin tavallinen puutiainenkin.

Dermacentor reticulatus

Dermacentor-puutiaisia esiintyy laajalti Keski-Euroopassa ja sitä on jo löydetty Tanskasta, Norjasta ja Ruotsista. Suomessa punkkia on tavattu Euroopassa matkustelleilla koirilla, mutta Dermacentor-puutiaiset eivät ole vielä asettuneet Suomeen.

Punkilla on kolme kehitysvaihetta: toukka, nymfi ja aikuinen ja ne kaikki tarvitsevat veriaterian kehittyäkseen seuraavaan vaiheeseen ja aikuinen naaras lisääntyäkseen. Kuten Ixodes-puutiaisilla myös Dermacentor-puutiaiselle kelpaa isännäksi mikä tahansa nisäkäs tai lintu. Aikuinen naaras on noin 4 mm kokoinen ja koiras lähes 5 mm kokoinen. Punkki lisääntyy tehokkaasti: naaras munii jopa 4500 munaa, joista kuoriutuu kolmessa viikossa toukkia. Dermacentor-puutiaiset viihtyvät kosteilla niityillä sekä puistoissa ja ne säilyvät hengissä epäsuotuissa olosuhteissa vuosia. Punkit voivat levittää koiriin hengenvaarallista babesioosia sekä muita sairauksia. Dermacentor-puutiainen voi levittää sairauksia myös ihmiseen, kuten esimerkiksi puutiaisaivotulehdusta.

Rhipicephalus sanguineus eli ruskea koiranpunkki

Ruskea koiranpunkki on lähtöisin Afrikasta, josta se on levinnyt ympäri maailmaa. Punkkia esiintyy erityisesti Välimeren maissa, mutta myös Suomessa. Ruskea koiranpunkki sietää hyvin kuivuutta ja lämpöä, joten se viihtyy hyvin talviaikaan sisätiloissa. Aikuiset puutiaiset selviävät jopa 1,5 vuotta ilman veriateriaa, joten niiden häätäminen asunnosta vaatii usein tuholaistorjunnan. Mikäli koiralla on punkki pakkaskelien aikaan, kyseessä voi hyvinkin olla ruskea koiranpunkki. Vaikka kyseessä on koiran loinen, ruskea koiranpunkki voi imeä verta myös ihmisestä.

Punkilla on kolme kehitysvaihetta: toukka, nymfi ja aikuinen ja ne kaikki tarvitsevat veriaterian kehittyäkseen seuraavaan vaiheeseen ja aikuinen naaras lisääntyäkseen. 3-4 mm pituinen naaras voi imeä verta jopa viikkoja, minkä jälkeen se munii jopa 4000 munaa suojaisaan paikkaan. Myös urokset voivat imeä verta ja ne voivat tehdä sen useamman kerran. Ruskea koiranpunkki voi levittää useita eri sairauksia koiraan sekä ihmiseen.

Uusi punkkilaji Hyalomma eli jättipunkki

Vuonna 2019 vahvan uutisoinnin kohteena oli uusi punkkilaji Hyalomma, eli ’’jättipunkki’’ Nämä jättipunkit voivat kasvaa jopa 3 cm isoiksi syötyään veriateriansa. Jättipunkkeja ei kuitenkaan esiinny Suomessa käytännössä ollenkaan. Euroopan tautienehkäisy- ja -valvontakeskus ECDC ilmoittaa, että Suomessa on tavattu yhdeksän kappaletta Hyalomma-lajin punkkia. Nämä ovatkin todennäköisesti tulleet Suomeen lintujen ja maahantuotujen eläinten mukana. Pysyvää jättipunkkipopulaatiota Suomeen ei siis ole syntynyt. Erityiseen pelkoon ei ole syytä, sillä todennäköisyys törmätä jättipunkkiin Suomessa on käytännössä olematon. Hyalomma-punkit levittävät verenvuototautia, mutta todennököisyys sairastua siihen on hyvin pieni.

 

Puutiainen
Dermacentor-punkki
Ruskea koiranpunkki

Bayvanticin teho muihin ulkoloisiin

Koiraa pistävät ulkoloiset ja hyönteiset ovat usein enemmän kuin pelkkiä kiusankappaleita. Monet niistä levittävät erilaisia virus-, bakteeri- ja loissairauksia. Bayvantic suojaa koiraa paitsi puutiaisilta myös hyttysiltä, hietasääskiltä, pistokärpäsiltä, kirpuilta ja väiveiltä.

itikka-hyttynenjahietasaaski

Hyttynen ja hietasääski
Hyttynen ja hietasääski voivat levittää tauteja myös koiriin. Ulkomailla hyttysten levittämiä sairauksia ovat mm. ihodirofilarioosi*, sydänmato, West Nile -virus sekä leishmanioosi. Hyttysiä esiintyy kaikkialla maailmassa, mutta hietasääskiä ainoastaan lämpimissä maissa. Näillä alueilla kannattaa välttää ulkoilua hämärän aikaan, jolloin hietasääsket ja hyttyset ovat aktiivisimmillaan. Yksi Bayvantic-hoitokerta torjuu hyttyset lajista riippuen 2–4 viikon ajan ja hietasääsket 2 viikon ajan.

Pistokärpänen
Tavallista huonekärpästä ulkoisesti muistuttavat pistokärpäset imevät verta nisäkkäistä. Ne ovat vitsaus esimerkiksi hevostalleissa ja navetoissa. Toisin kuin tavalliset kärpäset, pistokärpäset eivät ole kiinnostuneita haavoista, vaan pistävät koiraa yleensä kuonoon ja erityisesti korvalehtien reunoille. Pistot ovat koiralle kivuliaita ja pistojäljet saattavat tulehtua. Bayvantic-paikallisvaleluliuos antaa koiralle 4 viikon suojan pistokärpäsiä vastaan.

Väive
Koiran väiveet ovat 1,5–2 mm pitkiä kellertäviä hyönteisiä, jotka on suhteellisen helppo havaita koiran turkista. Väiveet syövät koiran ihon pintakerroksen solukkoa ja talia. Väiveet ovat hyvin liikkuvaisia ja aiheuttavat tämän takia koirassa kovaa kutinaa ja ihoärsytystä. Raapiminen saattaa rikkoa ihon ja aiheuttaa tulehduksen.

Kirppu
Kirpputartunnat ovat Suomessa vielä toistaiseksi harvinaisia, mutta Pohjoismaiden ulkopuolella kirppuja esiintyy runsaasti – jo Tanskassa kirpputartunta on yksi tavallisimmista ulkoloistartunnoista. Kirput imevät isäntäeläimestä verta ja aiheuttavat näin voimakasta ihoärsytystä, joka saattaa johtaa allergiseen reaktioon eli kirpunpurema-allergiaan. Koiranpentujen voimakkaissa kirpputartunnoissa suuri veren menetys saattaa aiheuttaa anemiaa. Kirput levittävät myös erilaisia tauteja. Yksi Bayvantic- käsittely estää uudet kirpputartunnat 4 viikoksi.

*Hyttysten välityksellä leviävä Dirofilaria repens –loinen eli ihomato on koirien loinen, mutta se voi tarttua koirien lisäksi kissoihin ja myös ihmisiin. Ihmistartuntojen ehkäisy perustuu ennen kaikkea koirien ihomatotartuntojen ehkäisyyn ja hoitoon. Ihomato on levinnyt viime vuosina Etelä-Euroopasta pohjoisemmaksi ja ihmistartuntoja on tavattu mm. Saksassa ja Tanskassa. Äskettäin ihomatoa on todettu virolaisissa koirissa. Hyttysestä koiraan siirtynyt loinen aiheuttaa näkyviä, ihokasvainta muistuttavia paukamia ihoon.

Bayvantic vet paikallisvaleluliuos

Bayvanticissa on kaksi vaikuttavaa ainetta, permetriini ja imidaklopridi. Aineet toimivat synergistisesti, eli ne voimistavat toistensa vaikutusta ja aikaansaavat erittäin voimakkaan karkottavan tehon.

Bayvantic on koirille rekisteröity valmiste puutiaisten, hyttysten, pistokärpästen ja hietasääskien karkotukseen sekä kirppu- ja väivetartuntojen hoitoon.

Bayvantic leviää annostelun jälkeen pitkin ihon rasvakerrosta koko koiran keholle. Aineen leviäminen kestää koiran koosta riippuen 1–2 vuorokautta. Aineiden imeytyminen terveen ihon läpi elimistöön on vähäistä ja ohimenevää.

Haittavaikutuksia ovat harvinaisissa tapauksissa ilmenevät, ohimenevät iho-oireet lääkkeen annostelukohdassa tai väsymys. Permetriinille herkillä koirilla voi hyvin harvinaisissa tapauksissa esiintyä yleensä ohimeneviä käyttäytymismuutoksia, maha-suolisto-oireita tai hermostoperäisiä oireita. Jos koiran iho näyttää reagoivan valmisteeseen, antokohta on hyvä pestä vedellä ja pesuaineella ja tarvittaessa kääntyä eläinlääkärin puoleen. Mikäli koira pääsee nuolemaan valmistetta, voi tästä erittäin harvinaisissa tapauksissa seurata hermostoperäisiä myrkytysoireita, jotka hoidetaan oireenmukaisesti. Tämän takia on annostelussa noudatettava varovaisuutta, ja levitettävä aine iholle niin, ettei hoidettava koira tai esimerkiksi jokin muu kotitaloudessa asuva eläin pääse nuolemaan antokohtaa.

Kirput 4 viikkoa
Puutiaiset
–  Ixodes ricinus 4 viikkoa
– Rhipicephalus sanguineus 4 viikkoa
– Dermacentor reticulatus 3 viikkoa
Hyttyset
– Culex pipiens 4 viikkoa
– Aedes aegypti 2 viikkoa
Hietasääsket 2 viikkoa
Pistokärpäset 4 viikkoa

Bayvantic on tarkoitettu käytettäväksi yli seitsemän viikon ikäisille ja yli 1,5 kg:n painoisille pennuille. Valmistetta voidaan käyttää tiineyden ja imetyksen aikana.

Bayvantic ei menetä tehoaan, vaikka koira kastuisi. Mikäli koira kuitenkin kastuu usein (esimerkiksi ui päivittäin), voi valmisteen tehoaika heikentyä ja lääkettä voi joutua annostelemaan useammin kuin kerran kuukaudessa. Näissäkään tapauksissa lääkettä ei tule antaa useammin kuin kerran viikossa.

Bayvanticin käyttö

Paikallisvaleluliuos on nestemäinen valmiste, jota levitetään koiran iholle niskaan tehtävään jakaukseen niin, että aine joutuu kosketuksiin ihon kanssa. Valmistetta ei saa levittää vaurioituneelle iholle. Isolle koiralle jakaukset kannattaa tehdä useampaan kohtaan pitkin koiran selkärankaa.

Bayvantic leviää iholle pitkin ihon rasvakerrosta. On suositeltavaa, että koiraa ei pestäisi sampoolla tai muulla ihon rasvaa liottavalla aineella juuri ennen valmisteen antoa, koska silloin pestään myös ihon päällä oleva rasvakerros, eikä valmiste pääse leviämään kunnolla. Tämä saattaa aiheuttaa sekä valmisteen tehottomuutta että paikallista ihoärsytystä.

Koiran voi pestä sampoolla joko muutama päivä ennen valmisteen antoa tai pari viikkoa annostelun jälkeen, jotta saavutettaisiin täysi karkottava vaikutus.

Jotkut koirat saattavat olla yliherkkiä Bayvanticin sisältämille ainesosille. Tällöin iho voi ruveta esimerkiksi kutisemaan tai punoittamaan lääkkeen antamisen jälkeen.
Jos koiran iho reagoi lääkkeeseen, on suositeltavaa pestä lääke pois iholta pesuainetta käyttäen. Iholle voi levittää kosteuttavaa hoitoainetta kutinaa lievittämään. Voimakkaissa reaktioissa on hyvä ottaa yhteys eläinlääkäriin.

Bayvantic täytyy levittää koiran iholle siten, että koira ei pääse nuolemaan annostelukohtaa, sillä valmisteen joutuminen suuhun saattaa harvinaisissa tapauksissa aiheuttaa hermostollisia haittavaikutuksia. Mikäli näin pääsee käymään, täytyy koira viedä eläinlääkärille, joka antaa oireenmukaista hoitoa. Hermostolliset haittavaikutukset ovat dramaattisista oireista huolimatta ohimeneviä.

Bayvantic annetaan yleensä kerran kuukaudessa. Bayvanticilla on neljä viikkoa kestävä karkottava teho puutiaisiin. Teho hyttysiin kestää lajista riippuen 2–4 viikkoa.

Bayvanticia ei saa käyttää kissoille. Bayvantic sisältää permetriiniä, joka on kissoille erittäin myrkyllistä.

Ennen matkaa omistajan kannattaa selvittää kohdemaan tilanne koirien ulkoloisten varalta ja varautua sen mukaan. Koira kannattaa suojata Bayvanticilla puutiaisia vastaan myös muissa Euroopan maissa kuin Suomessa, jotta mahdollisilta puutiaisten levittämiltä taudeilta vältyttäisiin. Lämpimissä maissa, esimerkiksi Välimeren alueella esiintyvät hietasääsket ja hyttyset voivat levittää koiriin muun muassa leishmanioosia ja sydänmatoa.

Bayvanticin teho ulkoloisiin on yleisesti ottaen erittäin hyvä. Jos koirasta löytyy puutiaisia Bayvantic-käsittelyn jälkeen, syynä voivat olla seuraavat seikat:
– Hoitoa aloitettaessa koiraan jo kiinnittyneinä olleet puutiaiset saattavat pysyä ihossa kiinni. Tästä syystä on suositeltavaa poistaa koirassa jo olevat puutiaiset ennen hoitoa.
– Valmistetta ei ole annettu oikein. Vaikuttava aine on esimerkiksi saattanut jäädä turkkiin, eikä näin ollen ole päässyt kunnolla kosketuksiin ihon kanssa. Bayvanticia levitettäessä täytyy turkkiin tehdä kunnollinen jakaus, jotta valmiste pääsee iholle.
– Koira on pesty pesuaineella juuri ennen valmisteen antamista. Tämän seurauksena ihon pinnalta on poistunut rasvakerros, jota pitkin aine leviää. Tällöin valmiste ei saavuta täyttä karkottavaa tehoa. Myös hyvin kuivaihoisella koiralla valmisteen leviäminen saattaa olla tavanomaisesta poikkeavaa. Sampoopesun jälkeen on hyvä odottaa muutama päivä, jotta iholle muodostuu uusi rasvakerros ja valmiste pääsee leviämään tasaisesti koko keholle.
– Koira ui paljon, jolloin valmisteen vaikutusaika lyhenee. Jos koira kastuu usein, esimerkiksi päivittäin, voi valmistetta joutua antamaan tiheämmällä annosvälillä. Sitä ei kuitenkaan saa antaa useammin kuin kerran viikossa. Koiraa ei saa päästää veteen 48 tunnin kuluessa valmisteen annosta.
– Rasvakerroksen paksuus iholla vaihtelee kehon eri alueilla. Valmisteen pitoisuus on pienin siellä, missä rasvakerros on ohut, esimerkiksi tassuissa, kuonossa tai mahan alueella. Siksi tällaisista kohdista saattaa joskus löytyä puutiaisia.
– Suuri tartuntapaine, eli erittäin runsas puutiaisten esiintyminen, voi periaatteessa johtaa siihen, että koirasta löytyy yksittäisiä puutiaisia.

Punkkien irrotus

Koiraan ilmestyneet punkit kannattaa poistaa mahdollisimman nopeasti itse. Koiran ulkoillessa punkkien levinneisyysalueella kannattaa lemmikki suojata tehokkaalla loiskarkotteella esimerkiksi Bayvanticilla, mikä vähentää merkittävästi puutiaisten kiinnittymistä.

Punkkeja ei kannata irrottaa pelkästään sormia apuna käyttäen. Apteekeissa, lemmikkieläinkaupoissa ja eläinlääkäriasemilla myydään punkkien irrotukseen tarkoitettuja pinsettejä, joilla punkin saa helposti nyppäistyä pois.
Punkkia irrotettaessa tavoitteena on saada mahdollisimman suuri osa punkin kiinnittymiselimestä pois ihosta. Punkin ”kärsän” rakenteesta johtuen sen täydellinen poistaminen on ainakin kiinnittymisen alkuvaiheessa mahdotonta. Samasta syystä rasvalla tai hammastahnalla ”tukehduttaminen” on tuloksetonta, sillä punkki ei pysty tällöin itsekään irrottautumaan.
Muutaman päivän kuluttua kiinnittymisestä punkin kiinnittymiskohdan ympärille syntyy tulehduksen muodostama paise, jolloin punkin kiinnittyminen löystyy. Paikalleen jätettynä punkki voi tällöin helposti nyppäistä itsensä pois.

Punkin ateriointi isäntäeläimessä kestää muutaman päivän. Kiinnittymisen alkuvaiheessa, eli parin kolmen ensimmäisen päivän aikana punkin kiinnittymiselin on ihossa niin tiukasti kiinni, ettei punkki pysty irrottautumaan itsekään. Tässä vaiheessa pois nyppäistystä punkista jää pakostakin osia kiinnittymiskohtaan. Kiinnittymiskohtaan saattaa jäädä pieni tulehdus, joka yleensä paranee nopeasti.

Punkki on vaikea irrottaa ilman, että sen kiinnittymiselimestä ei jäisi osia ihoon. Tällaiset punkin jäänteet saattavat aiheuttaa ihossa tulehduksen, joka näkyy punoituksena tai pienenä paiseena. Nämä oireet eivät ole merkki punkin levittämien tautien siirtymisenä koiraan.
Tulehtunutta kohtaa voi puhdistaa mahdollisuuksien puitteissa desinfiointiaineella ja tarvittaessa karvaa voi leikata pois tällaisen kohdan ympäriltä. Mikäli tulehdus leviää iholla, mitä joskus näkee esimerkiksi hot spotiin taipuvaisilla koirilla, koira kannattaa viedä eläinlääkärille.

Punkkien aiheuttamat sairaudet ja niiden hoito

Punkit toimivat vektoreina, eli taudinlevittäjinä useille eri taudinaiheuttajille. Punkit levittävät erilaisia bakteeri-, virus- ja alkueläinsairauksia. Yleisimmät punkkivälitteiset taudit Suomessa ovat anaplasmoosi ja borrelioosi. Ruskeat koiranpunkit voivat tartuttaa koiraan muun muassa babesioosia ja ehrlichioosia. Tautitilanne on yleensä maakohtainen, joten muissa maissa eri punkkilajit saattavat levittää eri tauteja.

Punkki kiinnittyy isäntäeläimen ihoon erityisellä kiinnittymiselimellään. Punkki ei varsinaisesti ime verta, vaan se juo kiinnittymiskohdan haavaan tihkuvan veren. Aterioinnin aikana punkki palauttaa osan syömästään materiaalista takaisin ihohaavaan, mikä mahdollistaa useiden taudinaiheuttajien siirtymisen punkista koiraan. Eri taudinaiheuttajat siirtyvät koiraan kiinnittymisen eri vaiheissa. Esimerkiksi borrelioosiriski on pieni ensimmäisen 24 tunnin aikana ja suurimmillaan 48 tuntia punkin puremasta, mutta puutiaisaivokuumetta välittävä virus saattaa tarttua heti, kun punkki pureutuu ihoon kiinni.

Ihmisellä borrelia-tartunnan yhteydessä tyypillistä punaista rengasmaista ihottumaa ei juuri tavata koiralla.

Punkkien torjuntaan on olemassa monia keinoja:
1. Ulkoilun välttäminen sellaisilla alueilla, joilla punkkeja esiintyy. Punkkien esiintyminen vaihtelee alueittain – joillakin paikkakunnilla tai esimerkiksi saaristossa voi olla vaikea löytää alueita, joilla punkkeja ei olisi lainkaan.
2. Lääkevalmisteet: Punkkien karkotukseen tarkoitettuja aineita on saatavilla sekä reseptillä että ilman. Uudemmat valmisteet ovat lähinnä pantoja tai paikallisvaleluliuoksia. Molemmissa annostelutavoissa on omat erityispiirteensä.
Pannat – Panta laitetaan koiran kaulan ympärille. Pannasta vapautuu vaikuttavaa ainetta koiran ihoon muutaman kuukauden ajan.
Paikallisvaleluliuokset – Paikallisvaleluliuokset ovat nestemäisiä, pieniin ampulleihin pakattuja lääkevalmisteita. Yksi ampulli antaa muutaman viikon suojan puutiaisia vastaan. Ampullin sisältämä neste levitetään iholle niskaan ja selkäpuolelle tehtäviin jakauksiin. Useimmat paikallisvaleluliuosten sisältämät aineet ovat haitallisia vesieliöille, joten koiraa ei tulisi päästää uimaan pariin päivään lääkkeen antamisesta eli ennen kuin lääke on imeytynyt ihoon. Lasten ei saa antaa käsitellä juuri hoidettua koiraa ennen kuin annostelukohta on täysin kuiva.